Ilta, jota en unohda

  Hän soitti minulle hieman neljän jälkeen yöllä ääni niin itkuisena, etten saanut edes kunnolla selvää. Hän pyysi minua tulemaan luokseen mahdollisimman pian. Paniikissa lähdin välittömästi liikkeelle ja ajoin paikalle nopeammin, kuin olen ennen ajanut. Perille päästyäni hän halasi minua eikä saanut sanottua mitään, ei yhtään mitään. Tiesin, että jotain vakavaa on tapahtunut.
  Jonkin aikaa myöhemmin hän sai kerrottua, mitä hänelle on tehty. En ole elämässäni ikinä ollut niin raivoissani mistään, vaikka huonoja aikoja onkin ollut. Olin kuitenkin samalla hyvin huolestunut hänestä. Mitä tahansa hänen hyvinvointinsa vuoksi.
  Hän tuli meille yöksi ja vaikkemme oikeastaan tehneet muuta kuin nukuimme, viihdyin itse hyvin. Pitkästä aikaa hän oli seuranani, enkä tuntenut olevani yksin. Tänään hän lähti taas, eikä välttämättä tule takaisin pitkään aikaan, mutta nämä pienet hetket ovat niin hyviä, etten jaksa nyt keskittyä tulevaan. Yksi asia minun pitää sinulle (taas) sanoa; älä jatka tuota.

  Se mies on kuvottavin ja vastenmielisin olento, jonka tiedän. En voi ymmärtää, että miksi pidät häneen minkäänlaista yhteyttä tapahtuneen jälkeen. Inhoan itseäni sanoessani tämän, mutta jos annat asian tapahtua uudestaan, tai annat minkään vastaavan tapahtua, teen oikeasti jotain pahaa. En tiedä vielä teenkö sen itselleni vai hänelle, mutta jotain teen. Anteeksi.