Olin ehtinyt jo unohtaa tämän tunteen. Tämän mukavan lämmön ja perhoset vatsanpohjassa. Harmi sinänsä ettei tästä varmaankaan tule mitään, mutta en muista milloin olisin tuntenut mitään tällaista ketään muuta kuin häntä kohtaan. En sano vielä ihastuneeni, mutta olen kiinnostunut jostakusta. Mikäli itseäni yhtään tunnen, onnistun jotenkin tuhoamaan tämänkin.
Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että vihdoin ääni sisälläni sanoo, että on pakko mennä eteenpäin. Olen viihtynyt sinkkuna äärimmäisen hyvin, mutta katson kyllä mielelläni, että mitä tästä tulee (jos mitään). Toivon vain, että hän on puolellani. Hän tietää kyllä, ettei tämä vaikuta meidän väleihimme mitenkään, olen aina täällä hänen tukenaan ja turvanaan. Tai vaikka seurana, mutta silti olen aina täällä.
Kiitos ja anteeksi.

Et sä varmastikaan tuhoa kaikkea, joskus asioiden oikeesti kuuluu mennä hajalle. Kuitenkin, vika ei oo aina sussa, sä ansaitset onnen ja rakkauden ja ihan kaiken mistä vaan osaisit unelmoida. Usko itsees.
VastaaPoistaJa tykkään sun blogista muuten!
Ja ei se "onnistun kuitenkin epäonnistumaan" oo mikään säännönmukaisesti toistuva juttu, vaikka usein toistuisikin. Aivan yhtä paljon tsänssiä on onnistuakkin jossain hommassa kuin kusta se.
VastaaPoistahttp://elaparemmin.fi/blogi/
Onhan noita hyviäkin aikoja tietty, jotenki on vaan sellanen olo että kaiken merkitsevän onnistun tuhoamaan. SInällänsä jopa ihan hyvä, ei ole liikaa ajateltavaa jatkuvasti.
VastaaPoistaElisa, kiitos : )